Ruokinta

Tänään oli ensimmäinen ruokintakerta. Kävimme noutamassa lemmikkieläinliikkeestä jauhomatoja rasiallisen. Ne elävät liikkeen väittämän mukaan rasiassa olevalla ruoalla + päivättäin lisättävällä porkkana- tai kurkkuviipaleella n. viikosta kahteen. Lisäksi ostimme pari sirkkaa, joiden elinikäodotus on vain muutaman päivän.

Lisäksi hankimme ilmankosteus/lämpömittarin osoittamaan terran olosuhteita. Ilmankosteus näyttää 65%, joka on hieman alhainen, mutta ihan ok. Löytämieni ohjeiden mukaan suositus on minimissään 55%, mieluummin 70-80%. Olen nakellut illan mittaan puolisen desiä vettä eri paikkohin alusmateriaaliin roiskeina, jotta saisin nostettua terran kosteusolosuhteita. Lisäksi kostutin terrassa olevaa puunpalasta, koska nehän tunnetusti luovuttavat tasaisesti kosteutta ilmaan. Nyt sitten jännitän, mistä kohtaa alkaa terra homehtua...

Niin, ruokinnasta: tytär nakkasi ensimmäisenä terraan yhden jauhomadon pinseteillä ja sehän sukelsi saman tien aluskatteeseen ja hävisi näkyvistä. Minulla ei ole aavistustakaan miten se on tarkoitus sieltä saada pois, saati tietää onko Kukka sen syönyt tai ei. Perään tiputin yhden sirkan. Sirkka ehti varmaan vartista pariinkymmeneen minuuttiin kipitellä terraariota ympäriinsä ennen kuin näennäisesti ihan lunki hämppy kääntyi nopeasti aloillaan ja hyökkäsi todella nopeasti sirkan kimppuun. Joitain minuutteja kaikkiaan meni siihen, että sirkka alkoi olla liikkumaton Kukan kidassa. Nyt sirkan sulattelua on jatkunut lähes tunnin. Huvittavan näköistä, kun Kukka "tanssii" välillä itseään keinutellen ja pystysuunnassa ylös-alas vatkaten. Lieneekö jotain tekemistä ruoansulatuksen kanssa? Lisäksi Kukka on liikkunut jonkin verran ympäriinsä sirkka kidassaan.

Kukan liikkumista oli mielenkiintoista seurailla, koska se liikutteli varsin runsaasti myös "spinneretsejään" eli takaruumiin päässä olevia seitin kudonnassa käytettäviä elimiä. Emme olleet nähneet niitä kunnolla aiemmin ("avattuna"). Ison sirkan sulatteleminen näyttää olevan aikaa vievää puuhaa. Varsin sulaneen näköinen raato roikkuu osittain Kukan kidasta ja enää siitä ei tunnista, että kyseessä on ollut sirkka.

Meistä oli varsin jännittävää seurata Kukan ruokailupuuhia, lapsetkaan tuskin malttoivat lähteä nukkumaan.